Vietnam - Good morning, Vietnam!

Hyvää huomenta, Vietnam!
Vietnamin suurimpaan kaupunkiin Ho Chi Minh Cityyn saavuin keskiviikkona 23.3. bussilla Kambodzan pääkaupungista Phnom Penhistä. Bussimatkan kerrottiin kestävän 7h ja varmaan ensimmäistä kertaa Aasiassa, saavuimme täsmälleen ajallaan Ho Chi Minh Cityyn alias Saigoniin.

Saigonissa alias ho chi Minh Cityssä oli hankala löytää järkevää aamiaispaikkaa. Tässä yritin tilata Hot chocolaten eli kaakaon ja mitä sain, iced chocolate eli kylmän kaakaon. Joka tapauksessa hyvää!

Rou kasvisravintolan vietnamilaiset kevätrullat.

Liikennettä riittää.

Japanilaisen kahvilan macha-jäätelöllä maustettu "juustovohveli". Macha on vihreää teetä.

Ho Chi Minh Cityssä kävin katsastamassa War Remnants Museon. Olin kuullut muutamalta ihmiseltä etukäteen, että se on rankka. Ja täytyy myöntää melkein pari tuntia siellä kulutettuani, että osa kuvista ja tarinoista oli liian kurjaa katsottavaa/luettavaa. Museo siis kertoi Vietnamin yli 17 vuotta kestäneestä sodasta. Seiniltä oli luettavissa ja nähtävissä kuinka napalmi, muut myrkyt (agent orange) ja aseet tuhosivat kokonaisia kaupunkeja, siviilejä, peltoja ja aiheuttivat vielä vuosien jälkeenkin syntyneille epämuodostumia tai elinvaikeuksia.

Saigonin War Remnants -museon sisäänkäyntiä. 

Vietnamin sota kesti yli 17 vuotta.

Museosta löytyi suomalainen juliste.

Sodan aikaiset ja pitkään sen jälkeen syntyneet lapset kärsivät sodassa käytetyistä myrkyistä. 

Joerantaa Saigonissa.

Liikerakennus Saigonissa. 

Erikoinen roskis.

Kadun ylittäminen Vietnamissa on haaste, kuva Saigonista. 

Tein tourin Mekong Deltalle ja paikalliselle Floating Marketille eli kelluvalle marketille. Koko päivän kestävä tour ensin bussilla Mekong-joen haaraan ja sieltä veneellä pitkin kelluvia marketteja. Siellä täällä näkyi myös lauttoja, joilla paikalliset asuvat. Pääsimme tutustumaan paikallisiin kyliin, maistelemaan ja näkemään heidän tuottamiaan elintarvikkeita ja muita. Tutustuin samalla tourilla olleeseen kiinalaiseen Cherieen, joka työskentelee Singaporessa. Ehkä tapaamme siellä uudelleen.

Kookospähkinäkeko.

Mekong Deltan Floating Market.

Kookoksesta valmistetaan vaikka ja mitä. Tässä syntyy toffeeta.

Paikallista viiniä/viinaa, käärmeen kera. Näitä pulloja löytyy pitkin poikin Kaakkois-Aasiaa.

Erilaisten kelluvien markkinoiden snacksien maistelua.

Monissa veneissä ja laivoissa on silmät edessä.

Teekuppi on valtava!

Poljimme pyörillä pikkuteitä. 

Pääsimme ajelulle.

Paikallisten hedelmien maistatus.

Kelluvan marketin perinteinen musiikki/laulu/tanssiesitys.

Minä ja kiinalainen Cherie.

Saigonin puistomarketin ruokatarjontaa, tässä ankanliha/kananmuna täytteisiä palleroita. 

Minulla oli yöbussi Saigonista Dalat-nimiseen kaupunkiin. Ensin raahauduin kamojeni kanssa matkatoimistolle (10min kävelymatka) sitten sieltä skootteri vei minut alle korttelin päässä olevalle toiselle toimistolle, josta pikkubussi kaupungin bussivarikolle ja siellä odotin numerojärjestyksessä 10.ttä Dalatiin lähtevää bussia (minun bussini). Taas kerran huvittava järjestelmä, mutta lähdimme ajallaan. Vietnamissa ainakin bussit tuntuvat olevan täsmällisiä.

Pääsin tutustumaan jälleen kerran erilaiseen yöbussiin. Olo tuntui leirikoululaiselta, kun bussissa oli "kerrossängyt" ja makuupaikka muistutti sukkulaa. Kengät piti taas kerran riisua jalasta ja laittaa niille tarkoitettuun muovipussiin. Kuski todellakin vahti, että laitan sandaalini pussiin.

Dalatissa vuokrasin polkupyörän ja katsastin kaupungin läheisiä nähtävyyksiä. Kuten Love Valley, kaunis järvi kaupungin keskellä, vesiputous ja Crazy House. Pieni kukkulainen kaupunki tarjoaa aktiviteetteja, kuten kajakkeja, kanootteja, vaijeriliukua, vuoripyöräilyä.. Säästän itse näitä aktiviteetteja myöhemmäksi. Hollantilainen Marleen, jonka tapasin etelä-laosissa tuli samaan hostelliin ja hengasimme yhdessä illan ja aamupäivän. Hän koluaa vietnamia rauhallisemmalla temmolla kuin minä. Minun täytyy edetä täällä todella kiireisellä aikataululla, sillä 2 viikon ilmainen oleskeluaika ei ole läheskään riittävästi ja lisäksi minulla oli lento varattuna Hanoista Balille 6.4., joten Hanoissa oli oltava siihen mennessä.

Love Valleyn kukkaloistoa.

Vietnamilaista sämpylää Banh Mi:tä saa joka kadunkulmasta. Täytteeksi voi valita esimerkiksi pateeta, kinkkua, lihaa, kananmunaa, juustoa jne.

Love Valley Dalat-kaupungissa.

Love Valleyn sokkelo.

Mun kulkupeli Dalatissa, eikä oo pahat maisematkaan.

Dalatin risteys on verhottu pianon koskettimilla.

Laskeuduin alas vesiputoukselle tällaisella kulkuvälineellä. 

Crazy House (hullu talo) Dalatissa.

Crazy House.

Bear Room (karhun huone).

Kojujen myyntitavaran asettelu on tarkkaa.

Jatkoin matkaani Dalatista 4h:n bussilla Nha Trang -nimiseen rantakaupunkiin, jossa hengailin pari tuntia eli illallisen ajan ennen yöbussia Nha Trangista Hoi An:iin, joka on yksi Vietnamin suosituimmista kohteista maan keskiosissa. Saavuin Hoi Aniin seuraavana aamuna noin 11 tunnin bussimatkan jälkeen.

Nha Trangin rantaa.

Nha Trang.

Yöbussien sisäpuolta. Jokaisella on oma pieni koppero, selkänojan saa säädettyä melkein makuuasentoon. Pitkät ihmiset joutuvat pitämään polviaan koukussa, koska pedin pituus ei riitä.

Hoi Anin vanha kaupunginosa on upea. Pikkuisilla kävelykaduilla ei saa ajaa autolla ja kapeat kadut ovat täynnä paikallisten ja ulkomaalaisten matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita sekä liikkuvia snack-kojuja vietnamilaisine herkkuineen. On donitseja, sämpylöitä, banaania ja perunaa friteerattuna tai ilman.. Illalla muinaiskaupungin lanternit eli vietnamilaiset paperilyhdyt syttyvät ja valaisevat katuja sekä joenrantaa todella kauniilla tavalla. Paikka on henkeäsalpaava. Katuja voi koluta tunteja, sieltä on melkeinpä mahdotonta lähteä tekemättä ostoksia. Jos ei matkamuistoja, niin sitten syömistä tai juomista.

Hoi Anin hotellin aamupala oli buffet, herkullista.

Hoi An:n muinaiskaupungin katuja. Autoilta pääsy kielletty.

Hoi An:n muinaiskaupungin silta. 

Coffee Roastery in Hoi An. 

Tanssiesityksen kuvausta muinaiskaupungissa. 

Hengityssuojia on joka lähtöön.

Osa muinaiskaupungin kaduista on todella kapeita.

Vietnamilaiset spring rolls eli kevätrullat perinteisemmin.

Muinaiskaupunki on upea illan pimetessä, kun lanternit eli lyhdyt valaisevat katuja,

Tein Marble Mountains & Monkey Mountain -tourin, joka kesti puolen päivän verran. Tutustuimme läheisen Da Nang -kaupungin vuoriin trekkaamalla yhden nyppylän päälle, tosin pilvinen ja harmaa päivä esti näkyvyyden kaupungin rantaa pidemmälle. Tämän jälkeen päätin teettää Hoi An:issa mekon, sillä se on siellä todella halpaa. Räätälöintipalveluja tarjotaan joka kadunkulmassa, joten kilpailu on kovaa. Yhdessä ompelijan kanssa suunnittelimme itselleni mekon ja käytimme apuna liikkeessä olleita valmiita mekkoja. Valitsin kankaan ja nainen otti mitat ja sovimme hinnan (18€). Seuraavana päivänä kävin sovituksessa ja tämän jälkeen mekko oli viilauksia vaille valmis. Päätin myöhemmin kävellä toiselle Hoi An:in rannoista, joka oli noin 3km päässä. Ihailin rantaa hetken auringon jo laskeuduttua ja lähdin melkein heti paluumatkalle keskustaan, sillä pimeällä ei ole kovin järkevää kävellä yksin (ette varmaan tienneet, hehheh). Paluumatkalla edessäni käveli toinen travelleri ja kysäisin, josko voimme mennä yhtä matkaa, kun suunta näytti olevan sama. Minulla oli mukava paluumatka yhdessä tuon nuoren ruotsalaisen kanssa. Hän oli tullut Vietnamiin vaihtoon ja vietti muutaman viikon ennen vaihtoa reissaten.

Seitsemän askelta taivaaseen. Rinnassa oleva hakaristi-merkki on uskonnollinen symboli ja merkitsee onnea. Sitä on käytetty myös kiellettyjen asioiden yhteydessä, kuten Hitlerin aikaisessa natsivallassa.

Happy (onnellinen) Buddha, paljas pullea vatsa on onnellisen Buddhan merkki. Vatsan koskettaminen tuo hyvää onnea.

Ensin kiipesimme korkealle vuorelle eli taivaaseen ja tämän jälkeen Laskeuduimme oppaamme kanssa alas "helvettiin",

Monkey Mountain -vuoren temppeli.

Minä, hollantilainen Lucy ja saksalainen Katherine. 

Maistoin paikallista White Rose:a Hoi An issa, jotain lihatäytteistä juttua, en saanut oikein selville mitä, haha.

Maisema matkalla rannalle.

Seuraavaksi minulla oli jälleen bussi kohti uutta stoppia matkalla pohjois-vietnamiin. Päiväbussi kulki Hoi An:ista Phong Nha -nimiseen kaupunkiin. 9 tunnin matkan jälkeen olin perillä. Minulla oli vain yksi päivä Phong Nhassa ja päädyin tekemään Paradise Cave 7km trekkauksen, joka maksoi noin 103€. Paradise Cave on yksi isoimmista luolista Vietnamissa ja sitä on mahdotonta nähdä kunnolla ilman pätevää opasta. Trekkasimme siis 7 kilometriä valtavan luolan sisällä ja meillä oli lounas 7 km "syvyydessä" ja 3,5km maan alla. Kuka tahansa näkee luolan sisälle 1km:n verran, mutta jos haluaa syvemmälle, on ostettava kallis tour oppaineen. Olin jo pitkään odottanut pääseväni näkemään luolia Vietnamissa ja täytyy sanoa, että uskomaton kokemus. Koko päivän kestävä tour, kaikilla osallistujilla oli kypärät ja otsalamput päässä, sillä luolan sisällä on luonnollisesti pilkkopimeää. Siellä täällä näkyi stalagtiitteja, stalagmiitteja, holveja ja muita luonnon synnyttämiä "jälkiä". Kuvat eivät anna oikeutta todellisuudelle ja parhaiten sen näkee itse kokemalla. Yhdessä vaiheessa uimme erään luolan sisäisen joen läpi ja halutessaan sen sai ylittää veneellä. Unohtumatonta uida kypärä ja lamppu päässä luolan sisällä virkistävän viileässä vedessä. Välillä reitti oli hyvin matalaa ja piti väistellä kallionseinämiä polvistuen. Joskus taas polku oli todella mutainen ja liukas, jolloin oli vaarana kaatua ja pudota "louhosten" väliin. Koko luolan syvyys/pituus on 31 km ja vain ammattilaiset voivat trekata sen kokonaisuudessaan. Tämä kestää useita päiviä ja vaatii paljon. Lounaan jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin ja oli kyllä hassu fiilis nousta takaisin maan pinnalle noin 7 h:n jälkeen. Ymmärrän nyt miksi tourin hinta oli niin kallis: reitti oli vaikea ja oppaamme todella osasivat asiansa. Pääopas "Tai" on vasta 23-vuotias nuorukainen, mutta hän on toiminut Paradise Cave:n oppaana jo vuoden verran. Hyvin ammattitaitoinen!

Paradise Cave on valtava. Tässä kuvaa luolan suurta, missä oli vielä valaistusta.

Kypärä ja lamppu päässä luolan sisällä. 

Oppaamme Tai, 23-v.

Opas soittI musiikkia näpytellen stalagtiitteja sormillaan. Kuuntelimme Kulkuset, josta tuli joulu mieleen :)

18-henkinen porukkamme ja opas.

Lounastimme luolan syvyyksissä,  jännä kokemus,

Lounaspaikkaamme tuli auringonvaloa korkealta onkalosta.

Luolan sisällä oli suurempia ja pieniä lampia. Uusi kokemus uida luolan sisällä pilkkopimeässä, valoa sai kypärässä olleesta lampusta.

Tämän jälkeen minulla oli yöbussi Phong Nhasta pohjoiseen Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin, jonne saavuin 8 tunnin matkan jälkeen klo 6 aamulla. Erään toisen travellerin kanssa jaoimme taksin, jolla pääsimme reppureissaajien hostellialueelle, toisin sanoen Hanoin Vanhaan kortteliin/kaupunkiin. Lähdin ilmaiselle kaupunkikierrokselle hostellin porukan kanssa ja kävelimme pitkin Hanoin Vanhaa kaupunkia ja järven ympäristöä. Kaupunki on täynnä liikennettä, tien ylittäminen tosiaan on taitolaji. Kävin Woman-museossa, joka kertoi Vietnamilaisista naisista sodan aikana heidän perhe-elämästään, roolistaan, traditioistaan, pukeutumisesta jne.

Hanoin järven keskellä on pieni temppeli, jossa tarun mukaan varastoidaan miekkaa.

Nuori vietnamilainen hääpari, joutuu käymään läpi useita eri vaiheita ennen virallista vihkimistä.

Perinteinen vietnamilainen kananmunakahvi. Minulla edessä kananmuna-kaakao. Yllättävän hyvää.

St. Joseph's Cathedral

Naismuseon Mainosjulisteita.

Seuraavaksi minulla oli 3 päivän tour Halong Bayhin. Bussi Hanoista Halong Bayn satamaan kesti 4h. Suomen oloissa matka taittuisi 2 tunnissa, mutta Vietnamissa liikennettä on hiukan enemmän. Tämän jälkeen siirryimme jahdille, jossa vietettiin tourin eka yö. Jaoin hyttini Itävaltalaisen Tanjan kanssa. Veneessä oli erittäin hyvä lounas ja illallinen. Halong Bayn maisemat ovat sanoin kuvaamattomat, pienet kallioiset saaret ovat salaperäiseltä tuntuvan usvan peitossa ja sumu onkin alueella yleistä. Koko porukka ihaili maisemia veneen kannella. Mitään muuta ei tarvita ajan kuluksi, kauniit upeat näkymät riittävät. Todisteena kuvia. Seuraava päivä kului alueen isoa saarella sijaitsevaa luolaa tutkailemalla, travellereiden kanssa hengailemalla ja päivällä siirryin Cat Ba-saarelle. Matkasimme bussilla halki luonnonpuiston ja saavuimme pikkuveneellä rauhalliseen Monkey Island Resorttiin. Sain oman bungalon ja kävin tutkimassa ympäristöä kajakilla. Pienen trekkauksen jälkeen eräällä rannalla näimme ainakin 15 apinaa temmeltämässä. Yksi yritti irrottaa sandaalini remmiä. Kapusin yhdelle näköalapaikalle lähellä resorttiani. Juttelin siellä tanskalaisen oppaan kanssa, jolla oli 20 henkinen tanskalaisryhmä huollettavanaan. Mies on reissannut paljon ja kertoi Vietnamin ja Skotlannin olevan suosikkipaikkojaan. Hän reissaa noin puolet vuodesta ulkomailla töiden puitteissa, eripituisissa jaksoissa. Tanskassa hänellä on perhe ja lapsenlapsia. Kuulostaa unelmaduunilta. Muuten hengailin kahden chileläisen naistravellerin kanssa. Oli hauska kokeilla espanjaa Nicolen ja Camilan kanssa. Seuraavana aamuna lähdettiin veneellä, bussilla, laivalla ja taas bussilla Halong Baystä kohti Hanoita.

Minun ja itävaltaltalaisen Tanjan hytti risteilijällä.

Risteilijän ruokailutila.

Hintaan sisältyvä monipuolinen vietnamilainen lounas.

Maisemaa Halong Baylla.

Kajakoimista vuoren aukon läpi.

Minä ja italialainen Elisa.

Apinoita Halong Baylla. 

Meidän risteilijämme.

Vietnamilainen nainen. Veneessään hän teki ruokaa, kalasti ja varastoi saaliitaan. 

Privaatti-bungalowni Cat Ba-saaren Monkey Island Resortissa. 

Monkey Island Resortin ranta.

Saimme/valmistimme osittain tee-se-itse meiningillä Cao Lau:ta eli kuumassa liemessä olevia Vihanneksia ja lihaa. Herkullista!

Minä tutkimassa ympäristöä kajakilla.

Apina varasti erään matkailijan vesipullon ja juo nyt vettä. Ne saavat hampailla tehtyä reiän pullon pohjaan.

Resortin aamiaisbuffet oli u s k o m a t o n. Munakasta, banaanipannukakkua, hedelmiä, leipää, ruokaa, mehuja, kevätrullia..

Tällä porukalla hengasin risteilijällä. Takana 2 malesialaista tyttöä (joiden nimiä en muista), keskellä, hollantilainen Guus ja alhaalla minä ja itävaltalainen Tanja.

Monkey Island Resortissa kiipesin chileläisten Nicolen ja Camilan kanssa vuoren huipulle katselemaan hienoa näköalaa. 

Kävin Hanoin iltamarkkinoilla, kiertelin kauniin järven ympäristöä ja vierailin Taidemuseossa sekä Kirjallisuustemppelissä. Olin etukäteen kuullut, että vietnamilaiset ovat aggressiivisia ja epäystävällisiä. Hassua, miten eri tavalla ihmiset kokevat asioita. Todella suuri osa paikallisista oli mielestäni todella ystävällisiä ja hymyileviä. Agressiivisuuden tuntu saattaa johtua siitä, että jotkut paikalliset ovat suoria ja töksäyttävät asiat näyttäen vihaisesti, mutta se on vain heidän tapansa. Naiset myyvät kadulla ruokaa, esineitä ja vaikka mitä kantaen raskaita koreja olallaan tai pyörän selässä. Miehet eivät kulje kaduilla kaupustellen, siinä selkeä sukupuoliroolien ero.

Hanoin Fine Arts Museon patsas täynnä yksityiskohtia.

Museon näytteillä oleva ovi.

Maalaus on kuin valokuva.

Temple of Literature (Kirjallisuustemppelin) pihalta.

Kirjallisuustemppelin yksityiskohtia.

Kirjallisuustemppelistä.

Nainen kantamassa myyntitavaraa. Tämä on yleinen näky Vietnamin kaduilla.

Eräänä iltana Hanoin kaduilla kävellessäni rankkasade yllätti ja mikäs sen parempi tapa säilyä kuivana kuin mennä kahvilaan.

Vietnam on tähän mennessä ehkä suosikkini Aasian maista. Siellä saa herkullista ruokaa, kokee vaikka mitä laidasta laitaan ja näkee toinen toistaan useampia maisemia. Tämän jälkeen suuntasin jännityksellä Indonesian paljon puhutulle Balille, katsotaan onko paikka yliarvostettu vai ei, kun sitä hypetetään kaikkialla.