Sri Lanka vol.1

Lentoni Helsingistä Sri Lankaan ei ollut suora ja vaihtoni  oli Dubaissa keskellä yötä. Virkailijat kertoivat koneen olevan täyteen bookattu, joten en en välttämättä mahtuisi koneeseen. Tilaa kuitenkin oli, joten minun ei tarvinnut venailla seuraavaa konetta.

Sri Lankaan saavuttuani olisin voinut jopa kärsiä kulttuurshokista, mutta onneksi Perussa oli samantapaista meininkiä, niin olo tuntui mukavalta. Tuk tukit, ahtaat bussit, kuoppaiset tiet, kuumuus (30 astetta), kaduilla juoksentelevat koirat, tööttäily ynnä muut asiat muistuivat heti mieleen. Paikalliset osaavat hyvin englantia, joten sillä pärjää. Paikallinen couchsurfing-kaverini kehotti minua hankkimaan heti kentältä paikallisen sim-kortin, jotta saan muun muassa kartan ja paikalliset puhelut puhelimeeni. Uskomatonta kyllä, he jakoivat sim-kortteja ilmaiseksi, ainakin turisteille ilmeisesti.

Ensimmäinen hostellilla törmäämäni tyyppi oli suomalainen nuori nainen, joka oli jopa ollut samalla lennolla kanssani, mikä sattuma. Colombo Lavinia Beach -hostellin meininki oli mahtavaa ja auttoi minua sopeutumaan uuteen paikkaan. Suurin osa travellereista oli eurooppalaisia. Loppupeleissä meitä suomalaisia oli siellä 4 samaan aikaan. Ihmisillä on uskomattomia reissutarinoita kerrottavanaan ja paljon vinkkejä tuleville reissuilleni.

Paikallinen couchsurffari esitteli minulle Colomboa, Sri Lankan pääkaupunkia. Söimme paikallista kottua ja muuta. Todella herkullista ja halpaa, sekä mausteista. Yhtenä iltana sain ruoan ja kokiksen 200 Sri Lankan rupialla,  joka on 1,28€. Uskomatonta! Sain kuulla kulttuurista ja historiasta paljon paremmin kuin ikinä yksin kiertäessäni olisin saanut selville. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä vaikka vaaleita länkkärituristeja tuijotellaankin tavallista enemmän. Roskia on joka puolella valitettavasti.

Kana kottua ja "täytettyjä rullia". Todella herkullista, mausteita käytetään paljon, joten ruoka on tulista.

Colombo Lavinia Beach -hostellin yläsänky. Moskiittoverkko estää itikat.

Hostellin terassia.

Maahan saapuessani kävin ekana iltana rannalla syömässä suomalaisen Ilonan ja brittiläisen Rosien kanssa.

Aamiainen rannalla.

Independent Square pääkaupunki Colombossa.

Maistoin rambutan-hedelmää. Se kuoritaan kuten mandariini ja sisällä on väritön pallo, jonka sisällä kivi. Ei maistu oikein millekkään. 

Kirjan lukua Mount Lavinia beachilla. 

Pikkuinen "Yola"-koiranpentu.

Pääkaupungista lähdettiin porukalla junalla kohti etelä-Sri Lankaa. Jäin Unawatuna-nimisellä pysäkillä pois. Kun tuk tuk vei minut hostellille, olimme ajaa mustan käärmeen päältä. Hostelli oli aika kaukana rannasta ja keskustasta, mutta heti sinne päästyäni otin pyörän alle ja polkaisin rantaan noin 15 minuutissa. Se oli hauskaa ilman karttaa ja aluksi en edes tajunnut, ettei pyörässä ollut jalkajarruja. Ohitin siinä polkiessani muutaman “katu”lehmän, koiria ja kuorma-auton lavalla olleen elävän norsun :D eräänä päivänä simpanssi kiipesi sähkötolpalla. Pimeys laskeutuu yllättävän aikaisin, noin kuuden aikaan. Joten illalla hotellille palatessa tulikärpäset näyttivät tietä, sillä en tajunnut taskulamppua ottaa mukaan rannalle. Hostelli Unawatunassa todellakin on rento meininki, omistaja ja travellerit polttavat jointteja sun muuta sätkää sisällä ja juovat bisseä vahvempaa rennon musiikin pauhatessa. Tällaiseen tottumattomalla (minulla) alkaa jointin katku jomottamaan.

Minä ja suomalainen Julia odottamassa junaa Mount Laviniasta Unawatunaan joka oli yli puoli tuntia myöhässä.

Tiivistä tunnelmaa junassa.

Unawatuna Beach. 

Hostel Unawatunan huoneita.

Etelä- Sri Lanka on biitsejä, aurinkoa ja rentoutumista. Kävin eri rantakaupungeissa 5 päivän ajan. Tavoitteeni oli ottaa aurinkoa, loikoilla rannalla sen kummemmin suunnittelematta ja tietenkin uida. Unawatuna oli majapaikka,  josta tein päiväretki läheisiin “kaupunkeihin”, kuten weligamaan, mirissaan ja galleen. Kokeilin surffausta elämäni ensimmäisen kerran ja oppitunti maksoi 2000 SLR eli vajaat 13 € Hintaan sisältyi surffilauta (aloittelijoilla pitkät laudat), surffauksen perusteet, paita ja opetus vedessä. Oli superhauskaa ja otin uudetkin tunnin, jolloin pysyin jo paljon paremmin laudan päällä. Tästä alkaa kyllä uusi harrastus, joka on hyvä syy paeta suomesta tasaisin väliajoin surffimestoille ulkomaille. Seuraavina päivinä huomaa kuinka raskaasta lajista on kyse, sillä lihakset ovat kipeät.

Unawatuna Beach.

Kalastajia Unawatunassa.

Mun menopeli. Piti totutella siihen, että täällä ajetaan tien vasempaa reunaa, toisin kuin Suomessa.

Yhtenä iltana Hostel Unawatunan omistaja opetti yhtä travelleria valmistamaan Sri Lankalaista ruokaa. Miten hyvää!!

Mun eka surffitunti ikinä. Hinta noin 13€. Perusteet, long boarding vuokra ja opetus vedessä. Todella siistiä, tästä tulee mun uus harrastus!

Jonkin sortin lisko, naapurin katolla.

Yhtenä iltana unawatunassa hengailin aiemmin colombossa tapaamani couchsurffarin ja  erään puolalaisen naisen kanssa. Kävimme uimassa, katsomassa auringonlaskun, illastimme rannalla ja nautimme omia drinkkejä. Kerran Unawatunan rannalla uidessani päädyin juttelemaan vedessä olleen kreikkalaisen kundin kanssa. Täällä tapaa päivittäin ihmisiä, joiden kanssa tulee juteltua milloin mistäkin. Hostelleissa on ollut tähän mennessä paljon ausseja ja eurooppalaisia.

Jungle Beach Unawatunassa.

Sunset Point (auringonlasku) kallioilla. Aurinko laskee jo aikaisin ja pimeää tulee noin klo 18.00.

Auringonlaskun jälkeen maisema on punertava.

Jälkkäriä: banaani-suklaaroti ja banaani-hunajaroti. Nam! Roti on siis ikään kuin täytetty lätty.

Omat juomat rannalla.

Paikallinen couchsurffari Dhinuk ja puolalainen Aneta. 

Sri Lankalainen aamiainen. Punariisiä, kanaa ja kastikkeita. Todella omituista, että aamiainen on kuin esim. lounas. Muuten olen saanut esimerkiksi hostelleissa munakas-aamiaista.

Paikallisbusseissa on musiikki-TV päällä.

Weligama-kaupungin biitsiä.

Mirissan biitsiä. 

Auringonlasku Galle-nimisessä kaupungissa.

Palattuani Mirissan hiekkarannalta eräs paikallinen kertoi minun polttaneen ihoani auringossa (eipä ollut yllätys). Hän antoi minulle sitä aitoa ja oikeaa áloe veraa (siis sitä kasvia), josta sitten sivelin läpinäkyvää nestettä iholleni. Kuinka ystävällistä! Ja se todellakin toimi, punotus oli melkein kokonaan parantunut jo iltaan mennessä!

Yleisesti Sri Lankalaiset ovat hyvin iloista, auttavaista ja ystävällistä kansaa. He ovat myös ulkonäöltään kauniita ja pituudeltaan lyhyempiä kuin suomalaiset. On myös eduksi jos osaa muutamia paikallisia sanoja, virallinen kieli sinhala on minusta niin vaikeaa, etten osaa sanoa kuin “istuthi” eli kiitos. Tinkaamista täytyy harrastaa joka paikassa, muuten travellerit saatetaan vedättää turhan korkeilla hinnoilla. Bussi on täällä halvin kulkuväline, mutta menokin on sen mukaista. Tiet ovat kuoppaisia, bussit täysiä ja kuskit vetelevät miten sattuu. Hurjastelua ei kannata seurata vaan on parempi tuijotella kauniita rantamaisemia. Busseilla ei ole tarkkoja aikatauluja vaan pysäkille mennään odottamaan seuraavaa bussia, joka haluttuun määränpäähän menee.

Täällä travelleri kuulee yleisesti päivittäin ja moneen otteeseen samoja kysymykset enemmän ja vähemmän samassa järjestyksessä, päätin kirjoittaa ne ylös, sillä olen jo melkein valmis vastaamaan ennen kuin paikallinen ehtii kysymyksensä loppuun.
1. Where are you from?
2. How long time do you stay here?
3. What’s your name?
4. Do you travel alone?
5. How old are you?
Kokeilin kerran miten tuk tuk-kuski reagoi, kun kerroin olevani kotoisin Sri Lankasta. Vastaukseksi sain naurua, eli ei tainnut mennä läpi :D

Hintataso Sri Lankassa on todella alhainen. Kaikki on halpaa ja tingata pitää. 1€ on keskimäärin 155 Sri Lankan rupiaa.

Tästä päivityksesitä tuli todella pitkä, mutta onneksi kuvia on paljon. Nauttikaa maisemista! Seuraavassa päivityksessä kerron vielä Sri Lankasta, kun siirryn etelärannikolta maan keskiosiin.