Maanantaina 25.4.2016 lähdin bussilla Singaporesta Malesiaan. Reppureissuni viimeiselle etapille. Vielä 5 päivää matkaa jäljellä. Parin bussin vaihdon, rajatarkastusten ja taksimatkan jälkeen olin illalla perillä Malesian Melaka/Malacca-nimisessa kaupungissa. Kaupunkilaiset itse kutsuvat kaupunkia Melakaksi, mutta esimerkiksi Googlen kartassa paikka löytyy Malaccana. Malesiaan en tarvinnut visaa, sillä suomen kansalaisille myönnetään rajalla 90 päivän oleskeluoikeus. Oli kyllä yksi helpoimmista rajanylityksistä. Arkena tämä Singaporen ja Malesian välinen rajanylityspaikka on todella hiljainen, joten jonoja ei ollut juuri yhtään ja vaan vaihdettiin bussista toiseen rajamuodollisuuksien jälkeen. Heti Singaporen puolelta Malesian puolelle siirryttäessä huomasi maiden eron. Malesiassa oli jälleen paljon raffimpaa, vessat haisivat ja pöntön sijasta taas reikä lattiassa. Valtava ero maiden kehittyneisyystasossa, riippuen tietenkin kaupungeista joita verrataan. En olisi ottanut taksia Melakan bussiasemalta hostellilleni, mutta en saanut nostettua käteistä automaateista eikä rahanvaihtopisteet olleet enää niin myöhään illalla auki, joten taksi vei minut automaatille, jossa korttini toimi. Melaka on pieni jokikaupunki, täynnä mukavia kahviloita ja ravintoloita. Myös täällä on Chinatown ja sen yhteydessä oli Jonker-street, jolla pystyi tekemään ostoksia, syömään ja juomaan. Temppeleitä, ostoskeskuksia, kävelysiltoja, disney-aiheisia polkupyörätakseja, historiallisia monumentteja.. Pitkälti samoja nähtävyyksiä ja asioita, joita joka kaupungissa on. Menin illaksi Hard Rock Cafeeseen kirjoittamaan blogiani.
Hostellillani oli 2 kiinalaista miestravelleria. He olivat viikon lomalla, itseasiassa valmistumisen kunniaksi. Toinen heistä oli 30-vuotias ja valmistui akupunktiolääkäriksi. Toinen oli 25-vuotias ja opiskeli myös lääketiedettä. Oli mielenkiintoista keskustella kulttuurieroista. Miehet asuivat vielä vanhempiensa luona. Kiinassa asutaan vanhempien luona aina siihen asti, kunnes mennään naimisiin. Yksinasuminen on hyvin kallista. Perheissä ei ole kovin montaa lasta, mutta perheet ovat hyvin yhteisöllisiä. Yleensä kiinalaiset (kuten korealaisetkin) matkustavat isoina ryhminä. Kiinalaiset pelkäävät, mitä yksin matkustaessa voi tapahtua. Poikkeuksia toki löytyy. Kiinassa on paljon hallituksen määrittelemiä rajoitteita esimerkiksi internetsivuista. Facebookin ja Googlen käyttö on kokonaan kielletty eli kiinalaiset eivät näitä sivuja Kiinassa voi käyttää. Myöskään whatsappia ei "ole". Heillä on toki omat vastaavat sovellukset. On kuitenkin aikamoista, että Kiinan kaltainen suurvalta voi vielä rajoittaa kansalaisten oikeuksia näin räikeästi.
Söin kiinalaisten kanssa brunssin hostellin läheisessä intialaisessa ravintolassa. Tuli heti Intian matkan muistot mieleen. Erityisesti roti (leipä) oli hyvää. Lähdin kiinalaisten kanssa samaa matkaa bussilla Melakasta Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Matka kesti vajaat 2 tuntia ja pääsimme iltapäivällä perille. Tässä kohta suuntasimme eri hostelleille. Minun hostellini sijaitsi Chinatownissa eli jälleen kerran pääsin tutustumaan yhteen Chinatowniin. Ne on helppo tunnistaa, sillä jokaisessa Chinatownissa on samankaltaiset tunnuspiirteet. Lyhtyflyerit kapeiden katujen yläpuolella ja pienet kojut vierivieressä myymässä kaikenlaista. Värit ovat aina samat, punakeltaista. Lähdin kävelemään keskustassa ja kävin Kuala Lumpur City Galleriassa, jossa kerrottiin Visuaalisella tavalla kaupungin historiasta. Gallerian vieressä oli mm. rauhanaukio ja tekstiilimuseo. Edelleen minulta kysytään lupaa ottaa kuvaa kanssani. Olen alkanut kysyä näiltä paikallisilta tai turisteista Miksi he haluavat kuvan kanssani. En ole vieläkään saanut muuta vastausta kuin hermostuneen hymyn ja olkien kohautuksen. Joten olen alkanut kieltäytyä näistä kuvaussessioista. Jos ja kun kun saan hyvän vastauksen, niin sitten suostun yhteiskuvaan. Illalla minun teki mieli pitää leffailta, joten valitsin hostellin valikoimasta leffan (Fast&Furious5) ja hain lähikaupasta snacksiä. Pienilläkin asioilla saa kotoisan fiiliksen.
Malesiassa sataa ainakin tällä hetkellä melkein päivittäin. Pilvinen, mutta lämmin (+28-35°) sää. Sadekuurot ovat olleet aina melko lyhyitä ja lämpimiä. Silloin on hyvä hetki nauttia jotakin esimerkiksi kahvilassa. Kuala Lumpur tai itse asiassa koko Malesia on sekoitus aasialaisia kulttuureita, kuten intialaista, indonesialaista ja thaimaalaista. Katukuvassa näkee paljon näitä kansallisuuksia. Itse malesialaiset ovat pieniä kooltaan ja esimerkiksi bussissa on hauskaa olla kaikkia päätä pidempi.
Seuraavana päivänä otin Kuala Lumpurissa kaupungin tarjoaman ilmaisen bussin. Kaupunki yrittää vähentää liikennettä ja ruuhkia liikennöimällä päivittäin noin 5 minuutin välein kulkevia citybusseja, jotka kulkevat kolmea eri reittiä. Bussit ovat ilmastoituja ja niissä on jopa WiFi. Kävin Bukit Pintang -nimisessä osassa kaupunkia, jossa on paljon isoja ostoskeskuksia vieri vieressä molemmin puolin katuja. Ostoskeskusten ja suosittujen nähtävyyksien välille on rakennettu myös pitkiä kävelyputkia/siltoja, joita pitkin ihmiset pääsevät paikasta toiseen ilmastoidusti ja välittämättä liikenneruuhkista. Katsastin myös Malesialaisen polttoaineyhtiö Petronas:in Twin Tower:in (kaksoistornit). Istuskelin tornien läheisessä puistossa ja vanhempi mies liittyi seuraan. Hän oli yksin reissussa ja kotoisin USA:sta, jossa perhekin on. Matkailu on niin helppo aihe aloittaa keskustelu missä tahansa maailmalla ja siitä riittää aina puhuttavaa. Meillä molemmilla oli tottakai mielenkiintoisia kokemuksia jaettavana. Hän reissaa paljon ja pitää blogia matkoistaan. Vaihdoimme blogiemme osoitteita ja keskustelimme ainakin puoli tuntia. Annoin hänelle muutaman vinkin Kuala Lumpurista, kun olin viettänyt kaupungissa hieman enemmän aikaa. Kun sitten lähdimme eri suuntiin, en voinut olla iloitsemaan kuinka huolettomasti ulkomailla voi alkaa jutella tuntemattomien kanssa. Yleensä aina keskustelut ovat onnistuneita ja niistä jää positiivinen muisto. Kerroin hänelle, että Suomessa ei jutella tuntemattomille. Kulttuuri on niin sulkeutunut, itsenäinen ja vain omiin asioihin keskittyvä. Tämä on tietenkin vain yleistys, mutta ainakin VR:n junassa suurimmalla osalla matkustajista on kännykkä kädessään eli ei sosiaalista kanssakäymistä. Sanoin miehelle, että aion testata suomalaisten reaktioita seuraavan kerran, kun junassa istun. Mitenköhän vastapäätä tai vieressä istuva henkilö reagoi, kun aloitan keskustelun? Veikkaan, että osalla ilme kertoo kaiken. Meidän tulisi oikeasti kehittää smalltalk-kulttuuria enemmän. Mutta esimerkiksi tämä kännykän käyttö ja itsenäisyys ovat yleisiä piirteitä Euroopassa ja muissa kehittyneissä maissa. Joka tapauksessa aion haastaa itseni ja toivon, että matkailun positiiviset vaikutukset kestävät viikkoa pidemmälle. Tiedän, että tarpeeksi pitkään suomalaisten keskellä ollessani minusta tulee "samanlainen" ja sulkeudun taas junassa kirjan tai puhelimeni maailmaan, se on tavallaan surullista. Mutta aina voi yrittää. Amerikkalainen tuttavani laittoi sähköpostia ja oli lukenut mm. Bali-postaukseni käyttäen Google-kääntäjää. En tiedä kuinka hyvin translator toimii pitkien tekstien kääntäjänä, mutta kiva jos se auttaa ymmärtämään, toivon mukaan käännökset eivät ole aivan puuta heinää, hehhe.
Minulla ei ollut loppupäivälle sen kummempaa ohjelmaa, joten astuin ilmaiseen bussiin ja istuin kyydissä aina päätepysäkille asti, kunnes vaihdoin seuraavalle reitille. Välissä satoi vettäkin, joten yllättävän hyvä idea istua bussissa ja katsella nähtävyyksiä, liikennettä ja ihmisiä. Ihmisten seuraaminen onkin jännä harrastus ulkomailla. Esimerkiksi kahvilassa istuessa on mielenkiintoista seurata ihmisvilinää ja pohtia, mihin ihmiset ovat menossa tai mistä tulossa ja mikä heidän tarinansa on. Matkustaessa on oppinut sen, ettei mitään kannata olettaa pelkästään ulkonäön perusteella. Esimerkiksi kansallisuuden arvaaminen menee yleensä väärin. Ruuhka-aikaan istuin busseissa ainakin 2 tuntia. Tämä oli viimeinen kokonainen päiväni Kuala Lumpurissa ja koko matkallani Aasiassa. Olin kuullut ainakin kahdelta reissun aikana tapaamaltani ihmiseltä (itse asiassa kambodzassa tapaamiltani suomalaiselta Helenalta ja brittiläiseltä Laurenilta, kun rupean oikein muistelemaan), että Reggaebar Kuala Lumpurissa on käymisen arvoinen paikka, joten suuntasin sinne illalliselle. Brittiläinen nuori pariskunta ja paikallinen mies pyysivät minua mukaan biljardi-peliinsä. Myöhemmin italialainen nuorimies liittyi vielä seuraamme. Ja loppuillan tanssimmekin kaikki yhdessä pienen baarin pöytien välissä olevalla vapaalla lattiatilalla. Ystävieni suosittelu piti paikkansa, minulla oli oikein hauskat "juhlat" viimeisen iltani kunniaksi.
Seuraavana päivänä katsastin hostellini läheisen Central Marketin ja Kasturi-walk - kävelykadun. Siellä myytiin kaikkea ruuasta ja juomasta, matkamuistoihin ja vaatteisiin. Aika kului huomaamatta pikkukojujen tavaroita tutkaillessa. Otin vielä ilmaisen bussin Kuala Lumpur Towerille, ison kukkulan päällä oleva KL torni on ilmeisesti maailman 7. korkein torni.
Lähtiessäni Kuala Lumpurista satoi kaatamalla vettä ja ukkosti sekä salamoi. Juuri sopiva keli palata takaisin Suomeen. Eli seuraava etappini onkin KotiSuomi. Jännittävää palata takaisin 4 kk jälkeen!
