Thaimaa - temppeleitä, trekkiä ja thainyrkkeilyä

Lento Delhistä Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin oli sunnuntaina 14.2. Eli ystävänpäivänä aikaisin aamulla. Ensin paikallislento Delhistä Kalkuttaan/Kolkata ja sieltä edelleen Bangkokiin. Pääsin perille noin klo 15.00. Thaimaassa kello on 5h enemmän kuin Suomessa. 1€ on 0,03 thaimaan bahtia.

U-Baan -hostellin nettisivuilla oli hyvät ohjeet, miten pääsee lentokentältä junalla/metrolla hostellille. Bangkok onkin jo jotain ihan muuta verrattuna Sri Lankaan, Nepaliin ja Intiaan. Kaikki toimii ja julkinen liikenne (ainakin raideverkosto) on huippuluokkaa. Muutamalla vaihdolla olin perillä kohteessani. Taas pääsin hikoilemaan (34 astetta), kuten keralassa, kun Delhissä ei ollut kuuma. Nyt ollaan ehkä varsinaisessa Aasiassa, ihmiset ovat erinäköisiä kuin etelä- ja länsi-aasiassa. He eivät ole niin tummia ja kasvonpiirteet ovat erilaiset. Bangkok on kalliimpi paikka verrattuna aiempiin maihini. Tosin hostellini on halpa. 200 bahtia yöltä eli 6€ sekadormissa. Hostelli oli downtownin laidalla eli hyvien kulkuyhteyksien päässä ja siellä töissä oleva nuori nainen oli todella mukava. Häneltä sai tarkat ohjeet ja hyödyllisiä vinkkejä. Temppeleihin tulee  pukeutua peittävästi ja hän sanoi, että vaikka sisäänkäynneiltä saa lainata takkeja, kannattaa ottaa omat vaatteet, jotta kuvista tulee parempia. Ei sitä itse tule kaikkea heti ajatelleeksi.

Hostelliin pääsyn jälkeen kävin illallisella, kun halpalentoyhtiöillä ei tietenkään tarjottu ruokaa. Maistoin mielenkiintoisella tavalla valmistettavaa thairuokaa, jossa pöydällä oli liesi, jonka päälle tuotiin kahta eri lientä sisältävä astia. Yhdellä lautasella oli vihanneksia ja toisella ohuita lihasiivuja. Niitä sitten laitoin lieden liemeen porisemaan. Ja otin pois, kun ne näyttivät valmiilta. Mukana oli 3 eri tulisuusasteista kastiketta. Ruoka oli todella hyvää! Kaikki syötiin tikuilla ja tarjoilija näytti minulle, miten homma toimii.

Ystävänpäivän juhlakonsertti Kauppakeskuksen pihassa.

Thaimaa on täynnä ruokamarketteja, jotka pystytetään kaduille ympäriinsä. 

Herkullista ja osittain itsevalmistettua thaimaalaista ruokaa.

Jonkun eläinlääkärin pihaa.

Hostellini etupuoli. 

Kävin muutamana päivänä tutustumassa Bangkokin nähtävyyksiin, jotka ovat pääasiassa temppeleitä. Kaupunki on myös täynnä suuria ilmastoituja ostoskeskuksia. Ravintoloita ja kahviloita löytyy joka kulmasta. Jos vain voisin syödä ja kuluttaa rahaa koko ajan, niin olisin herkutellut 24/7h. Erilaisia marketteja on myös paljon, mm. Viikonloppu- ja yömarketteja. Kadulla tulee jatkuvasti vastaan erilaisia kojuja, joissa myydään katuruokaa, snacksiä, hedelmiä, tuorepuristettua mehua..

Bangkokissa liikkuminen on ollut niiiin helppoa. Intiassa sai olla koko ajan varuillaan, mutta täällä voi huoletta kulkea yksin naisena myös pimeällä illalla. Turisteja näkyy katukuvassa ja kaupunki on muutenkin kansainvälinen. Englantia ei kuitenkaan osata niin paljoa kuin luulin. Tai sitten olen vain kysynyt "vääriltä" ihmisiltä. Ihmiset pukeutuvat kuten länsimaissakin eikä täällä tuijotella, mikä on mukavaa. Bangkokissa on noin 6 miljoonaa ihmistä, joten ruuhka-aikoina huomaa täydet junat. "Elämä" täällä on mutkatonta ja pidän siitä. En ole vielä löytänyt paikkaa, josta en pitäisi. Oikealla asenteella jokaisessa mestassa on jotain hyvää. Delhiin nyt en välttämättä ehkä palaisi, sillä siellä ei ole paljoa nähtävääkään.

Pastaa ja rotia, nam.  

Koristusta yhden kauppakeskuksen  pihalla Bangkokissa. 

Marimekon liike Bangkokissa.

Lebuan Skybar, tuttu Hangover 2-leffasta. 

Muovikassiostokseni eivät kelvanneet sellaisenaan Skybariin, joten niille annettiin paperikassi.

Ylelliset wc:t skybarissa.

Minä, Miska ja Miina taivasbaarissa.

Tapasin yhtenä päivänä suomalaiset tuttuni Miinan ja Miskan (hyvinkäältä), jotka sattuivat olemaan samaan aikaan Bangkokissa. Sovimme treffit Lebuan Skybar:iin, jossa on kuvattu Hangover 2: sta. Korkea ja ylellinen tornihotelli, vaatii sisäänpääsyksi siistejä vaatteita ja miehillä tulee olla pitkät housut ja umpinaiset kengät. Muuten sisäänpääsy 64.kerrokseen oli ilmainen, mutta jotain oli pakko tilata. Joimme elämämme kalleimmat passionhedelmä-martinit hintaan ~20€/kpl. Mutta auringonlasku ja näkymä kaupungin ylle olivat upeat. Ja oli mukava vaihtaa reissukuulumisia hyvässä seurassa.

Bangkokin Chinatown.

Lihatäytteisiä rullia, nimeä en muista.

Golden Buddha Bangkokissa, päälläni on Intiasta ostettu yksinkertainen sari.

Lumphini-puisto Bangkokissa.

Aloin Saaran tarkkaa budjettia seuraillessa pitää itsekin kirjaa menoistani. Olen määritellyt päiväbudjetikseni 30€ ja huomaa kyllä, että Bangkokissa se on mennyt melkein päivittäin yli. Mutta olen tehnyt muutamia vaateostoksia kauppakeskuksissa, ja tottakai vaatteiden ostaminen syö budjettia.

Lisää katumarketteja.

Kadunnimet ovat koristeellisia.

Ihmisiä jonottamassa Grand Palace -temppeliaukiolle.

Lounas: riisiä ja omeletti.

Yksi liikenneympyrämonumentti bangkokissa. 

Teiden varsilla on isoja ihmisten kuvia. En tiedä oliko tämä vaalimainontaa vai jotain muuta.

Sisäänkäynti Golden Mount -temppeliin. 3 apinaa eri asennoissaan.

Munkkeja rukoilemassa Golden Mountilla. 

Thaimaassa näkyy munkkeja oransseissa kaavuissaan. On hassua, että minua ihmetyttää, kun näen heidän juovan limpsaa tai polttavan tupakkaa. Ovathan hekin ihmisiä.

Onneksi ostin kilroylta pohjois-thaimaan 5 päivän Umphang trekkipaketin jo etukäteen suomessa, jolloin niinä päivinä rahaa ei kulunut paljoa ylimääräistä.

Lähdin siis yöbussilla klo 21.30 Bangkokista keskiviikkona 17.2. Mae Sot:iin. Bussimatka kesti noin 8h. Ilmastoitu 2-kerroksinen bussi oli aikamoista luksusta pitkään aikaan. Ja tiet luonnollisesti ovat asfaltoituja ja hyvässä kunnossa. Yksi pysähdys pidettiin yöllä. Mae Sot:ssa oltiin aamuneljän jälkeen ja pääsimme muutamaksi tunniksi Guest houseen lepäämään ennen aamupalaa ja lähtöä avolava-pickupilla kohti umphangia. Ensin käytiin paikallisessa marketissa/bazaarissa. Etukäteen oli kerrottu, että tämä matka mae sotista umphangiin kestäisi 4h. Muutenkin kuskimme oli hyvin harvasanainen ja puhui heikosti englantia. Aina pysähdyttyämme hän kertoi yhdellä sanalla tai eleillä, mitä tapahtuu. Kuten food -> lounastauko. Ja käsimerkillä hän tarkoitti kuvanottamista. Matkaan kului lopulta yhteensä noin 8h ja olimme viiden aikoihin paikallisessa Guest housessa. Porukassamme oli 4 tanskalaista (yksi nuoripari ja 2 naistravellerikaverusta) ja 2 norjalaista (20-vuotias nuoripari). Todella skandinaavinen edustus siis. Kilroy on tanskalainen yhtiö, joten tanskalaisia on sen vuoksi paljon ainakin näillä trekeillä.

Aamupalat, lounaat ja illalliset ovat olleet hyviä. Toastia, munakokkelia ja tuoremehua aamiaiseksi. Kanaa ja riisiä lounaaksi, esimerkiksi hedelmien kera. Illalla on saatu lämmin keitto ja riisiä vihanneksilla.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamukahdeksan aikaan liikenteeseen. Menimme autolla Mae Klong- joen rantaan, jossa odottivat 2 kumivenettä soutajineen. Pakkasimme kamat muovipusseihin kastumisen estämiseksi ja aloitimme "raftingin". Joki ei ollut vuolas ja me vain istuimme veneissä soutajien tehdessä työtä. Tämä raftingiksi ohjelmassa nimetty aktiviteetti tarkoitti tässä kohtaa sitä, että me matkaajat istuimme veneissä ja katselimme, kun paikalliset soutajat tekivät työtä. Maisemat olivat hienoja: metsää, kallioita, kivilohkareita, matalikkoja.. kuljimme veneillä noin 3h ja pidimme lounastauon, jonka jälkeen kuljimme 2h ja aloitimme varsinaisen trekkausosuuden. Ennen lounasta pääsimme kuumaan lähteeseen uittamaan jalkojamme, vesi oli rentouttavan lämmintä. Hauskaa, kun muut porukasta eivät olleet ikinä olleet kuumassa lähteessä. Minä olen ollut 2 kertaa, ensin Perussa ja viimeksi Nepalissa. Trekkausosuudella kävelimme viidakkomaisessa metsässä ylös ja alas 4h, kunnes päädyimme leirintä-alueelle. Oppaamme oli hyvin ripeä, mutta pidimme useita taukoja. Tuli nopeasti hiki, sillä päivän lämpötila oli 34 astetta, tosin yöllä laski alle 15 asteen. Campin suihkussa ei ollut vedenpainetta, joten peseydyimme viileässä joessa. Nukuimme yön teltoissa makuupusseissa. Myöskään trekkioppaamme ei osannut englantia paljoakaan, tämä ei enää yllättänyt. Vastauksen saaminen kysymyksiin oli todella hidasta ja välillä piti vain luovuttaa, koska toinen osapuoli ei ymmärtänyt.

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen tee lor su -vesiputoukselle, joka on kaakkoisaasian suurin vesiputous. Uimme viileässä vedessä, todella hieno kokemus, kun raikasta vettä tulee kolmessa eri kerroksessa. Kuulimme, että edellisellä viikolla joku länsimaalainen matkailija oli kuollut putouksella lyödessään pään kiveen, vaarallista. Ryhmämme tanskalainen pari hukkasi selfiekepin päässä olleen kameransa. Siinä oli tietenkin kaikki heidän matkakuvansa, miten kurjaa tuuria. Toivottavasti joku löytäisi kameran ja palauttaisi muistikortin löytöpalkkiota vastaan. Lounaan jälkeen pakkasimme kamppeet ja kävelimme mae Klong -joen vartta pitkin vajaat 3h ja tulimme pieneen "ko tha" -kylään. Siellä oli eläimiä joka lähtöön: minipossuja, isoja sikoja, koiria, kissoja, kanoja, kukkoja, lehmiä... kuin eläintarhassa tai farmilla olisi. Majoituimme bambumajassa, joka oli rakennettu noin 1,5 metrin korkeuteen.
Nukkuminen oli mielenkiintoista eläinten ääniä kuunnellessa.

Tutustuimme paikalliseen kouluun, jossa on noin 200 oppilasta ja vain 1 opettaja. Lapset ovat pieniä eivätkä puhu edes thaita (maan virallinen kieli). Kylän kieltä eivät ymmärrä vapaaehtoistyöntekijätkään, joten välillä kommunikointi on hyvin hankalaa. Juttelimme paikalla olleiden vapaaehtoisryöntekijöiden kanssa, heidän tekemänsä työ on hyvin arvokasta. Illalla lasten vanhemmille jaettiin lastenvaatteita, mutta niitä ei riitä kaikille sillä lapsia on paljon.

Kävimme joella katsomassa norsun peseytymistä. Ostimme sille banaaneja ja sokeribambua syötäväksi. Minulle jäi kuitenkin paha mieli, sillä paikalla on vain yksi norsu ja sillä oli kettingit kaulan ja etujalkojen ympärillä. Eläin ei taatusti ole onnellinen.

Peseydyimme samassa joessa, missä norsukin. Samaan aikaan lehmä kävi juomassa vettä joesta ja lapset pesivät vaatteita rannalla. Sähköjä ei kylässä ole monessakaan paikkaa, joten hyvin suuri osa tehdään/valmistetaan puilla tai muilla tavoin.

Oli mielenkiintoista lukea kirjaa ja käydä nukkumaan, kun bambumajan alla juoksentelee "tappelevia" ja haukkuvia koiranpentuja, jossain kukko kiekuu ja paikalliset kuuntelevat musiikkia.

Oppaamme kielitaidottomuus kävi välillä hermoille, kun hän vastaa kaikkeen "okei okei" tai kyllä, vaikkei ymmärrä kysymystä. Onneksi saimme toiselta oppaalta ja vapaaehtoistyöntekijöiltä enemmän tietoa. Thaimaalaiset ovat pienikokoisia ja hyvin nuoren näköisiä. Vaikka he tekevät paljon työtä, eivät rypyt näy niin kuin meillä länsimaalaisilla.

Norjalaisilla oli mukanaan kaikkea mahdollista: olemme pelanneet korttia, opin rabbit-nimisen korttipelin. Kävellessä he ovat pistäneet musiikkia matkakaiuttimesta ja jopa juotavaa, jos oltais snapsit haluttu.

Jokainen sai trekillä oman bambusta valmistetun mukin ja lusikan. Joku paikallisista on ne valmistanut. Hieno muisto matkasta

Aamulla lähdettiin aamiaisen jälkeen kävelemään 2,5h ja päädyttiin joen rantaan, jossa pick-uppi odotti virkistävän kylmän Coca-Colan kanssa, kyllä se 35 asteessa maistuu hyvälle!

Pidettiin reilu lounastauko umphangissa olevassa Guest housessa ja sitten jatkettiin matkaa kohti mae sotia. Tällä kertaa matkaan meni noin 4h kun tullessa kesti lähemmäs 6h. Kuski kyllä posottikin sellaista vauhtia, että tukka oli takussa avolavan kyydissä.

Yövyimme samassa paikassa, jossa otimme pari h lepiä trekin alkutaipaleella. Siellä isot rinkkammekin olivat säilössä trekin ajan. Kävimme illallisella ja hyvästelimme 2 norjalaista, jotka lähtivät yöbussilla takaisin Bangkokiin. Illallinen sisälsi thaimaan perinneruokaa pad Thaita, eli keittoa, jossa on vihanneksia, katkarapuja, chiliä ja muuta. Ei ollut oikein meidän mieleemme. Lisäksi oli riisiä, kurkkua ja kanaa.

Aamulla oli herätys viideltä ja aamiaisen jälkeen lähdettiin bussiasemalle. Bussi mae sotista chiang maihin lähti klo 6.15 ja kesti noin 6h. Siitä sitten pick-up taksi hostellille. En edes nähnyt chiang maissa paikallisbusseja, ihmiset käyttävät tuktukeja, takseja ja vuokraavat pyöriä tai mopoja. Löysin elektroniikka-tavaratalon ylimmästä kerroksesta edullisen ruokalan/food courtin, jossa paikallisetkin syövät. Sain hyvän keiton 40 bahtilla, joka on 1,20€. Siellä ihmiset opiskelevat, pitävät palavereita ja lounastaukojaan. Huippulöytö! Hostellin lähistöllä on night bazaar, jossa on kaikkea pilvin pimein. Kävin siellä illalla syömässä, kun paikka aukesi. Olen täällä ollessa jo melkein tottunut syömään aamiaisen, lounaan ja illallisen. Suomessa en ole tällä tavalla syönyt, vaan illallisen tilalla on iltapalaa.

Eräänä iltana kävin katsomassa Thaiboxingia hostellilla olleen ranskalaisen maximin kanssa. Hostellin omistaja ja toinen työntekijä heittivät meidät nyrkkeilysalille mopoilla, siinä sitä viiletettiin hostellin omistajan taka"ritsalla" ilman kypärää :D. Mielenkiintoinen boxing, ohjelmassa oli 6 ottelua, eri painoluokissa, miesten ja naisten otteluja. Lopuksi kansainvälinen matsi. En tiedä thaiboxingin säännöistä paljoakaan, mutta jotain tuli ottelua seuraamalla saatua selville. Muutamat ottelut menivät nopeasti, kun toinen nyrkkeilijöistä sai osuman silmään tai käsi venähti. Kansainvälinen ottelu päättyi heti ekassa erässä, kun Usan edustaja osui vastustajaansa kasvoihin, niin että tämä jäi maahan makaamaan. Helppo voitto. Toisaalta harmi, kun Usan edustaja tuli pitkän matkan eikä päässyt kunnolla edes ottelemaan. Kokonaisuudessaan istuttiin nyrkkeilysalilla 2,5h ja ohjelma alkoi siis iltamyöhällä klo 21.00. Täällä on normaalia, että ottelut pidetään myöhään illalla. Ohjelman joukossa oli special fight, jossa joukko nyrkkeilijöitä oli kehässä silmät sidottuina. Heidän oli tarkoitus osua toisiinsa tietyn ajan verran. Joskus tuomarikin sai paljon osumia, kun nyrkkeilijä eivät tienneet kehen osuvat. Välillä he hortoilivat melkein ulos kehästä, löivät ilmaa ja kaatuilivat toistensa päälle. Todella huvittavaa katsottavaa, ei mitään järkeä.

Yhtenä päivänä kiertelin kävellen pitkin Chiang Main kaupunkia auringon paistaessa +35 asteessa. Illalla kävin katsomassa Ladyboy cabaret -show:n. Sama ranskalainen maxim oli menossa myös. Ohjelma kesti melkein 1,5h. Todella hauska musikaalinen esitys. Miehet olivat erittäin taitavasti pukeutuneet naisiksi ja ottivat välillä yleisön joukosta mieskatsojia mukaan showhun. Osalla esiintyjistä oli kuin aidot rinnat ja heidän alapäätään ei näkynyt lainkaan, luulen, että jotkut ovat siis käyneet operoitavana kauneusleikkauksissa. Lipun hintaan kuului drinkki, mutta eihän heillä tietenkään ole muuta kuin changia eli thaimaalaista olutta tarjolla. Ärsyttävää, kun ravintoloista tai esityksistä ei saa kuin kaljaa.

Kaupoissa olen sentään nähnyt esim. Breezeriä, jota ei muissa Aasian maissa vielä ole näkynyt. Pitäisi varmaan opetella kaljan makuun, jotta olisi helpompi juoda muutakin kuin limpsaa tai mehua!

En ole thaimaan autoteillä nähnyt minkäänlaisia nopeusrajoituksia. Joko heillä ei ole sellaisia käytössä tai sitten numerot ovat thain kielellä, josta en saa selvää. Tai sitten olen vain sokea. Thaimaalaiset ovat varmaan jo kyllästyneitä turisteihin, kun liikkuessa ei tervehditä tai kysytä mistä ollaan kotoisin. Ainakin Sri Lankassa ja Nepalissa joku huusi aina jotain.

Olen luultavasti saanut bedbugeja (luteita) luultavasti chiang main -hostellin sängystä tai sitten tretkiltä, kun tuli siellä nukuttua mm. Teltassa ja bambumajassa. Kropassa on puremia, jotka kutisevat ärsyttävästi. Ostin muutamaa voidetta, joiden pitäisi ainakin auttaa kutinaan. Täytyy katsoa kuinka vaikea ötököistä on päästä eroon. Olen nukkunut nyt monessa viimeaikaisessa paikassa maassa/patja on ollut lattialla, joten ei ihme, jos bedbugeja on tullut. Niitä kun voi saada siisteistä hotelleistakin. Joka tapauksessa täytyy saunottaa kamat ja kaikki kunnolla, kun Suomeen palaan huhtikuun viimeinen päivä.

Ostin hostellilta 3 päivän matkapaketin Chiang Maista Laosin Luang Prabangiin. Hostellilta minut noudettiin pakulla, joka oli täynnä muita matkailijoita. Ensin vierailimme valkoisessa temppelissä chiang raissa (pohjois-thaimaassa) ja yövyimme lähellä thaimaan ja Laosin rajaa. Jaoin huoneen sveitsiläisen Melanien kanssa. En pääse yli siitä, että aina kun kuulen/näen hänen sukunimensä, joka on Schumacher, se muistuttaa aina F1-kuski Michaelista.

Valitettavasti puhelimeni muisti oli liian täynnä, jotta se olisi automaattisesti varmuuskopioinut kuviani sähköisesti, joten minulla ei ole yhtään kuvia trekiltä tai chiang maista tallessa. Harmi juttu.

Thaimaa on iso maa ja siellä riittää nähtävää ja tehtävää niin sisämaassa kuin kuuluisilla turistirannoilla/-saarilla. Itse päätin jo ennen thaimaaseen lentämistä, etten suuntaa tällä kertaa ollenkaan turistikohteisiin vaan koluan muuta osaa maasta. Turistisaarille pääsen sitten eläkkeellä ollessani, kun kaipaan helppoa lomakohdetta (epäilen kyllä, että silloinkaan haluan tehdä helppoja pakettimatkoja). Oli kiva nähdä jotain kaikkien paljon puhumasta matkakohteesta, jotta minulla on nyt oma käsitys. Mukavia muistoja, kivoja aktiviteetteja ja uusia ihmisiä sekä ruoka jäävät päällimmäisenä mieleen Thaimaasta ja tietenkin sadat temppelit, joita on kaikkialla.