Laos - same same but different

Keskiviikko-aamuna 25.2. hoidettiin thaimaan ja laosin rajalla viisumimuodollisuudet. Ensin bussilla rajalle, sitten jonotettiin hakemustiskille, sitten täytettiin hakemus ja odotettiin maksutiskillä, jonka jälkeen passiin oli saatu tarra, 30päivää/ 30 US$. Sitten piti vielä odotella bussia, joka vei meidät slow boat -satamaan. Koko ruljanssiin meni noin 3h. Slow boatilla ajelehdimme hiljakseen noin 6h thaimaan chiang khongista Laosin pak pengiin. Bileporukka joi koko matkan veneen etupäässä. Boatin työntekijät näyttävät olevan totaalisen kyllästyneitä ryyppääviin travellereihin. Matkalla näimme kauniita maisemia, mutta oli aika viileä päivä, joten kaikki matkustajat hytisivät veneessä. Pak Bengissä yövyttiin yksi yö ja seuraavana aamuna lähdettiin jatkamaan slow boatilla kohti luang prabangia. Tänä päivänä satoi myös vettä ja oli kylmempi. Ajelehdimme toiset about 6h ja saavuimme lopulta Laosin Luang Prabangiin. Edellisen päivän bileporukka oli paljon rauhallisempi ja enimmäkseen ihmiset nukkuivat matkalla.

Takana Melanie ja Tyler, edessä keskellä Sebastien ja oikealla kovaääninen hollantilainen. Kaikki tunsivat hänet "kovaäänisenä", sillä hän puhui melkein huutamalla.

Reissasin yhdessä huonetoverini sveitsiläisen Melanien ja ranskalaisen Sebastienin sekä californialaisen Tylerin kanssa. Meillä oli hauska porukka. Olin samassa Luang Prabangin hostellissa Tylerin kanssa. Hengasimme kaikki 4 yhdessä + portugalilainen Fabio, joka oli myös slow boatissa samaan aikaan. Löysimme iltamarkkinoilta loistavan buffet-ruokapaikan, josta saa täyttää lautasen hintaan 15000 laosin kippiä, eli n.1,70€, halpaa ja hyvää. Iltamarkkinoilla myytiin kaikenlaista, mukavaa vaihtelua, kun sieltä löytyi myös erilaisia tuotteita kuin esimerkiksi thaimaasta ja nepalista. Ostin huivin ja magneetin tietty. Joka maasta keräämäni magneetit tulevat sitten kotijääkaappini oveen, tosin minulla ei tällä hetkellä edes ole asuntoa, saatikka jääkaappia. Käytiin viinillä rennossa pubissa. Seuraavana päivänä otettiin tuktuk ja lähdettiin porukalla suurille Luang Prabangin kuuluisille vesiputouksille. Todella kauniit, kirkkaan siniset/turkoosit vedet ja monia eri altaita laskeutui aina isosta putouksesta lähtien. Uimme virkistävän viileässä vedessä. Huomaa, että suomalaiset ovat tottuneet viileämpiin vesiin, kun muilla oli vedessä kylmä. Olen syönyt täällä useita ranskalaisia creppejä, todella hyviä makuvaihtoehtoja (esim. oreo+vanilla) ja hinta on vain noin 1,15€. Central backpackers -hostellin aamiainen Banana pancake oli taivaallisen hyvää ja kuului hintaan.

Superrunsas buffet Luang Prabangin iltamarkkinoilla. 

Valmiina toiseen slow boat -päivään.

Minä, Sebastien, Melanie ja Tyler Luang Prabangissa.

Vesiputouksilla: Tyler, Melanie, minä, Sebastien ja Fabio. 

Kuang Si -vesiputous, luang prabang. @Tylerin ottama kuva

Kuang Si -vesiputous. @Tyler

Auringonlasku Luang Prabangissa. @Tyler 

Kuang Si -waterfalls, @Tyler

Slow boateja Mekong-joella. @Tyler

Vuokrasimme Sebastienin ja Tylerin kanssa skootterit päiväksi ja huristelimme niillä noin 23kilsan päässä olevalle Pak Ou Cave:lle, joka on pieni luola joen rannan kalliossa ja luolassa on useita satoja eri kokoisia buddha-patsaita. Tapasimme siellä ranskalaisen nuorenparin, joka oli irtisanonut itsensä asianajajan töistään ja he ovat nyt reissaamassa vuoden verran aina venäjällä ja aasiassa. Ihailen ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä vaan todella ottavat riskejä ja tekevät mitä haluavat. Näimme myös paikallisen viski"tehtaan", jossa oli käynnissä viskin valmistusta ja kylteissä selostettiin, miten se tapahtuu. Tehdas oli siis paikallisten markkinoiden yhteydessä ja se ei ollut mitenkään tehdasmainen. Maistelimme erilaisia paikallisia viinejä ja viskejä. Puoli-automaattivaihteisella skootterilla ajelu oli hauskaa, mutta olisin halunnut mieluummin moottoripyörän. On todella hämmentävää 2kk:n jälkeen olla maassa, jossa ajetaan kuin suomessa. Laosissa liikenne on siis oikeanpuoleista samoin kuin suomessa. Nyt minulla on sekavat fiilikset liikenteestä, täytyy suomessa sitten "opetella" ajamisen alkeet taas uudestaan, sillä nyt tuntuu, että vasemmanpuoleinen liikenne olisi se "oikea" tapa. Laosissa on paljon lehmiä, skoottereilla ajaessamme hiekkatiellä oli varmaan 15-20 lehmää, jotka piti varovasti ohittaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, riippuu tietysti hieman kaupungista. Mutta esimerkiksi pienessä kylässä lapset heiluttivat tien vieressä ja hymyilivät, kun taas toisaalla kärkyttiin rahaa heti, kun astui veneestä maalle. Aikaero suomen ja laosin välillä +5h.

Kävimme parina iltana paikallisessa Utopia-baarissa, jossa on lentopallokenttä. Oli hauskaa kokeilla pelaamista pitkästä aikaa. Heiltä löytyi juomalistalta jopa siideriä (tosin kallista sellaista)! Baarit sulkevat Luang Prabangissa ovensa klo 23.00 ja tämän jälkeen ainoa paikka, josta saa alkoholia on keilahalli vähän kauempana keskustasta. Menimme sinne kerran ja todellakin siellä keilattiin ja ryypättiin aamukahteen asti, jonka jälkeen paikka menee kiinni. Todella absurdi kokemus keilata Laosissa keskellä yötä, jota ennen on vielä pelannut baarissa lentopalloa. En kyllä käsitä, miksi baarit menevät niin aikaisin kiinni. Täytyy myöntää, että tuli juotua viskikolaa liikaa ja liian nopeasti, sillä kärsin parin päivän krapulasta. Onneksi Tyler sai minut aamulla hereille, kun piti lähteä bussilla Luang Prabangista Vang Vieng -nimiseen kaupunkiin. Luang Prabang oli todella mahtava paikka. Rento, hyvät ruoka- ja juomamahdollisuudet, iltamarkkinat ja kaikki keskustassa lähellä toisiaan.

Bussimatka kesti noin 6h ja maisemat olivat todella upeita, vaikka tie olikin yhtä serpentiiniä, kun mutkitellaan vuorten väleistä kuoppaista tietä. Vang Viengissä olimme taas melkein samalla porukalla koossa. Hostelli oli kämmännyt bookkausten kanssa ja minulle ei ollutkaan sänkyä, vaikka olin tehnyt varauksen etukäteen. Heillä oli yksi "varasto"huone, jossa oli patja lattialla, ja tämä vaihtoehto kävi minulle oikein hyvin. Patja oli oikeasti todella paksu ja parisängyn levyinen, lisäksi sain siis oman rauhan, mikä voisi olla parempaa. Aamulla ennen auringonnousua pääsimme kuumailmapalloajelulle noin 40 minuutiksi (tämä maksoi 80 US$, joka on melko edullinen hinta). Maisemat olivat upeat, kun aurinko nousi. Tosin heikko oloni pilasi fiilistä hieman. Piti istua loppumatka kuumailmapallon korin lattialla. Seuraavana päivänä voin jo paremmin ja varasin bussilipun Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Tämä kesti minibussilla n.4h.

Ranskalaiskolonialistista kaupunginosaa Luang Prabangissa.

Melanie, Tyler, minä ja saksalainen Philippe kuumailmapallossa auringonnoustessa.

Vang Vientiane -nimisen kaupungin maisemaa.

Vang Vieng

Thaimaassa ja Laosissa osa teistä on hyvin huonokuntoista ja monet autot ovatkin avolava Toyotia tai Isuzuja (Suzukin tytäryhtiö ilmeisesti).
Törmäsin Pohjois-Laosissa (3.eri kaupungissa) etelä-intiassa tapaamaani brittiläiseen Zoeen. Aikamoinen yhteensattuma.

Puhelin episodini vain paheni. Kadotin Sri Lankasta ostamani puhelimen Pohjos-Laosissa ja puhelimen automaattinen varmuuskopiointitoiminto näyttää minulle kuvia, joita en ole ottanut, eli joku paikallinen käyttää puhelintani tälläkin hetkellä. Onneksi sain suljettua tilini, joten sillä ei voi soittaa tai tekstata. Tein rikosilmoituksenkin. Tämä ei kuitenkaan estä puhelimen käyttöä muuten. Onneksi minulla on vanha samsungini, jota käytän, mutta sen akku ei ole paras mahdollinen vaikka uuden akun siihen hommasinkin. Katsotaan täytyykö ostaa taas kerran uusi puhelin jostain. Tällä hetkellä minulla on käytössä nepalin sim-kortti. Hankalin asia on, etten voi käyttää whatsappia, ilmeisesti se ei toimi, kun minulla ei ole Suomen simiä.

Vientianessa hostellilla piti olla uima-allas, mutta yllätys yllätys sitä korjattiin parhaillaan. Muiden arvostelujen mukaan sitä oli korjattu jo useempi viikko. Muuten hostelli oli tosi jees. On aina mielenkiintoista lukea travellereiden tekstejä hostellin seiniltä (niissä paikoissa, missä se on sallittu). Monia inspiroivia kirjotuksia "Jos unelmasi eivät pelota sinua, ne eivät ole tarpeeksi suuria." "Parhaita suunnitelmia ovat ne, jotka muuttuvat." Juttelin erään kalifornialaisen kundin kanssa, hän oli käynyt jopa helsingissä ja piti suomesta paljon. Todella harvinaista täällä, että joku tietää jopa pääkaupunkimme nimen. Ikää miekkosella oli saman verran kuin minulla, mutta matkakokemuksia tooodella monesta maasta, huhhuh. Tällä hetkellä hän tekee töitä kiinassa. Aina iskee kateus näissä kohdissa, mutta pitää tajuta, ettei se ole määrä vaan laatu ja aina on muistettava omat taustat. Toiset ovat reissanneet perheensä kanssa pienestä pitäen jne.

Vientianessa lähdin kävelemään pitkin keskustaa Brittiläisen rubyn kanssa. Täällä asiat tapahtuvat niin helposti, satuimme syömään aamupalaa yhdessä ja sitten molemmat olivatkin aikeissa tutkia kaupunkia kävellen. Suomessa ei 10min tuttavuuden kanssa lähdetä yhdessä minnekkään. Täällä kaikki on niin rentoa ja tutustuminen on helpompaa! Hän teki Laos-matkaansa päinvastaiseen suuntaan kuin minä, joten oli kiva olla hyödyksi ja antaa vinkkejä minulle jo tutuista paikoista. Vientiane on kuuluisa leipomo/kahviloistaan, joten kävimme yhdessä sellaisessa. Ensimmäinen salaatti sitten suomen, oli todella hyvää, siinä yksi asia mitä suomesta kaipaan: salaatit (muita ovat esim. tumma leipä ja karjalanpiirakat :D). Ulkomailla niitä (salaatteja) ei uskalla kauheasti tilata, koska aineiden tuoreudesta ei voi olla varma.

Dream Home Hostellin seinäkirjoitusta Vientianessa. 

Katulehmä murkinalla bussimatkan varrella.

Monet hostellit ovat perhe-businessta ja tässä lapsi leikkii älypuhelimella. 

Vientianen "riemukaari".

Minä ja Brittiläis-intialainen Ruby.

Herkullinen caesar-salaatti ja ihana porkkanakakku.

Auringonlasku Vientianessa,

Minulla oli sleeper-bussi Vientianesta Etelä-Laosiin: Pakseen. Noin 10h bussissa. Hienoin yöbussi ikinä: jokaisella oli oikea makuupaikka (ei istuinta), pistoke latausta varten, huopa, tyyny ja jopa kengät piti laittaa muovupussiin ennen bussiin astumista. Vierustoverini oli puolalainen nainen, joka tekee töitä uudessa-seelannissa. Hän johtaa jotakin ravintola/yökerho-ketjua aina puoli vuotta ja lopun ajan vuodesta hän reissaa - uskomatonta! Hän ei usko olevansa enää kauaa uudessa-seelannissa vaan lähtee seuraavaksi uusiin haasteisiin. Mahtavaa, elämää ei tarvitse rakentaa yhden asian ympärille vaan meidän tulee tehdä mitä oikeasti haluamme ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja. Toinen vierustoveri, irlantilainen vanhempi mies, on reissannut paljon myöskin. Oli hauskaa muistella Perun juttuja, kun me kaikki olimme siellä käyneet.

2-kerroksinen sleeperbus Vientianesta battambang. 

Jokaiselle on oma makuupaikka ja vierustoveri.

En ollut bookannut hostellia Paksesta, jonne aamukuuden jälkeen saavuimme, joten lyöttäydyin toisen naismatkaajan seuraan. Ranskalaisella Lauralla ei ollut majoitusta, mutta hänen tuttunsa oli eräässä paikallisessa hotellissa, joten menimme sinne. Minulla ja Liolla (Lauran lempinimi) oli samanlaiset suunnitelmat, joten hengasimme useamman päivän yhdessä. Vuokrasimme skootterin pariksi päiväksi ja kävimme Wat Pho-temppelissä, joka on Unescon suojelema kohde ja jopa vanhempi kuin Cambodian Angkor Wat. Nyt on ollut todella kuumaa, yli 38 astetta ja auringon porotusta. Kävimme myös Bolaven Plateau -paikassa, joka on siis iso alue täynnä vesiputouksia. Kävimme parilla putouksella ja sinä päivänä tuli ajettua skootteria lähemmäs 250km. Minä ajoin, sillä Laura ei ole paljoa ajanut. Laosin teillä ei ole kunnon kylttejä ja osa niistä on vain laosin kielellä. Aina puhelimen navi ei löytänyt sijaintiamme ja kun paikalliset eivät välttämättä puhu sanaakaan englantia, ei ihme että välillä ajoimme väärään. Meillä oli illalla yli 80km matka takaisin pakseen ja teillä ei luonnollisestikaan ole katuvaloja. Välillä olimme ainoa kulkuneuvo tiellä, joten onneksi skootterin ajovalo toimi. Kypärän visiiri oli liian tumma, joten pimeällä minun piti vain ajaa ilman visiiriä ja toivoa, ettei kovin moni ötökkä lennä silmiini. Meidän piti myös palauttaa pyörä 20.00 mennessä tai joutuisimme maksamaan extraa. Ajotiet ovat kuoppaisia ja monesti sai päiväsaikaan väistellä lehmälaumoja, kilejä, biisoneita/buffaloita, minipossuja, sikoja, koiria, kanoja tai sitten vaan muita ajoneuvoja tai ihmisiä, jotka ovat parkkeeranneet/pysähtyneet todella keskelle tietä. Täytyy myöntää että tämä pimeällä ajo ei ollut kovin mukavaa, ei muuten, mutta nyt kyydissä oli toinen, jonka hengestä olin periaatteessa ajajana vastuussa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme turvallisesti takaisin hostellille. Olimme 20min myöhässä, muttei tarvinnut maksaa extraa.

Wat Pho -temppeli/rauniot Champasakissa, etelä-laosissa. 

Pakse oli täynnä ranskalaistunnelmaa.

Satamaportti Paksessa.

Laura ja minä Wat Pho -temppeleillä. 

Wat Pho -temppeli.

Wat Pho-temppeli.

Etelä-korealaiset/Kiinalaiset halusivat kuvia kanssani.

Skootteri-selfie.

Banaanipannukakku on mun lemppariaamiainen täällä.  

Lehmät ylittämässä tietä.

Laura ja minä.

Tad Fane -vesiputous Bolaven Plateaun alueella.

Laura ja lehmät. 

Tad Lo -vesiputouksen päällä oli pieniä lammikkoja. 

Tad Lo -vesiputous.

Muutamina päivinä minulla on ollut vatsaongelmia, eikä mikään ole pysynyt sisässä, mutta sitä nyt tapahtuu kaikille reissaajille ainakin jossain vaiheessa matkaa.

Olen todellakin parantunut suunnitteluaddiktiostani, suomessa kalenterini oli täynnä aina 2kk eteenpäin. Mutta täällä en välttämättä edes varaa hostellia etukäteen tai en muutenkaan tiedä mitä aion nähdä tai kauanko viivyn jossakin. Hostellilla kuitenkin kuulee muiden kokemuksia ja omistajilla on suosituksia nähtävyyksistä jne, joten kaikki aina selviää. Rentouttava fiilis todellakin tajuta, ettei kaikkea kannata/tarvitse suunnitella etukäteen. Kunhan on raamit ja aikataulu suurinpiirtein tiedossa. Olen mennyt siis fiiliksen mukaan!

Sabaidee=moi ja kop/khorp jai=kiitos Laosin kielellä.

Minulla ja Lauralla oli aamubussi Laosin ja Kambodzan rajalle 4000 Islandille. Alue on nimensä mukaan täynnä saaria ja me suuntasimme suurimmalle niistä: Don Det:iin. Saarten koko vaihtelee auton kokoisesta pläntistä useamman majatalon saareen. Hollantilainen Marleen aiemmasta paikasta oli siellä myös ja bookkasimme 3 hengen huoneen pariksi yöksi. Otimme polkupyörät alle ja menimme katsomaan vesiputousta. Putouksen virtaus oli liian kova, joten uiminen oli vaarallista. Jäimme bungalowiin relaamaan ja luin hammockissa (riippumatossa) kirjaa. Saaret ovat todella pieniä ja poljimme kylien läpi pieniä hiekkateitä. Autoja ei juurikaan ole vaan pieniä tuktukeita ja veneet tietty ovat skootterien ja pyörien ohella se pääasiallisin kulkuväline. Guest Houseja on vieri vieressä ja joki virtaa kaikkialla ympärillä. Pienenä pettymyksenä meille tuli se, ettei täällä ole rantoja. Ainoastaan pari pientä ja toinen niistä on sama veneranta, jolle saavuimme kun tulimme saarelle. Täällä ei oikein ole nähtävyyksiä, joten rentoutuminen on se juttu. Huoneissa ei ole ilmastointia (paitsi lisämaksusta), joten yöt ovat olleet todella hikisiä ja nukkuminen kuumassa on hankalampaa. Mutta veikkaan että kambodzassa tulee olemaan vielä hikisempää - ei saa valittaa kun kerrankin täällä ollaan ja nautitaan.

Hollantilainen Marleen ja Laura 4000 Islandin Don Det-saarella.

Li Phi -vesiputous Don Khong -saarella.

Relailua bungalowissa.

Pyörällä pääsi kätevästi pikkusaarelta toiselle 4000 Islandilla. 

Koululaisia pienen kylän talossa Don Detissa.

Hollantilainen Marleen ja ranskalainen Laura. 

Suomalaisia en Laosissa tavannut, mutta travellereita kyllä tulee vastaan joka kadunkulmassa. Eräs hollantilainen sanoi 4000 Islandilla törmänneensä soikoon ryhmään suomalaiskundeja, itse en heitä nähnyt/kuullut. Monet tapaamani ihmiset ovat sanoneet, että olen ensimmäinen suomalainen travelleri, jonka ne on täällä tavanneet (ainaki laosissa). Maa on suhteellisen halpa, kun vertaa muihin kaakkois-aasian maihin, mutta julkinen liikenne (bussit, sillä ei ole junia) on todella kallista verrattuna aiempiin kohteisiin, joissa olen tällä reissulla käynyt. Lennot ovat tottakai vielä kalliimpia, mutta niillä säästää ajassa, koska välimatkat täällä ovat pitkiä.

Otsikon "same same but different" -tekstillä viittaan thaimaassa ja laosissa paljon käytettävään sanontaan, jota tuli bongailtua esimerkiksi pointtini paikoissa. Thaimaan jälkeen Laos vaikutti hyvin samanlaiselta maalta, mutta oli silti havaittavissa selkeitä eroja maiden välillä.

Laosista lähteminen oli tavallista haikeampaa verrattuna aiempiin maihini täällä. Reissasin koko Laosin aikani eli 2 viikkoa jonkun kanssa. Oli mukavaa vaihtelua matkustaa jonkun kanssa. Tutustuin upeisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Heidän kanssaan tehdyt asiat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Minulle arvokkaampia ovat paikat, jotka koen jonkun kanssa, tai nämä paikat ainakin muistan paremmin kun ne on jaettu muiden kanssa. Minulla oli oikein hauskaa Laosissa, täällä tapahtui todella paljon. Mutta on myös mahtavaa päästä näkemään seuraava maa: Kambodza.