keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Matkavalmistelut

Heipparallaa ystäväiseni!

Lupailin ja toivon ehtiväni kirjoittaa reissutapahtumia ylös, jotta ne jäävät itselleni muistoksi ja teille nähtäväksi/seurattavaksi.

2015 syksy meni haipakkaan Suomessa. Tein opinnäytetyön noin 3 kk:ssa, kävin samalla töissä  ja valmistelin tätä reppureissua Aasiaan. Tottakai piti huolehtia myös hyvinkään vuokra-asuntoni luovuttamisesta ja tehdä iso liuta matkajärjestelyjä. Laitoin kämpän siis pois ja muutin tavarat porukoiden avustuksella vanhempien osoitteeseen. Töistä anoin virkavapaata 4 kuukaudeksi. A- ja B-hepatiittirokotteet minulla jo oli entuudestaan, otin lavantautirokotteen ja hankin malarian estolääkettä.

Ystävältä lainattu rinkka painoi tyhjänä 3kg ja täytettynä 12kg, lisäksi minulla on messissä pienempi reppu ja olkalaukku. Mukaan otin makuupussin, tabletin, puhelimen, kameran, vähän vaatteita, hyttysverkon (malariasääskiä varten), vaelluskengät, sandaalit, lenkkarit ja flipflopit, käteistä (dollareita) sekä luottokortit. Hygieniatarvikkeet, pari kirjaa.. ja muuta. Saa nähdä, mitkä tavarat ovat turhaan mukana.

Ensimmäinen etappi on Sri Lanka, jossa viivyn noin 2 viikkoa. Sen jälkeen minulla on lennot Nepaliin, Intiaan ja Thaimaaseen. Tämän pidemmälle en ole vielä tehnyt varauksia, mutta tarkoitukseni on jatkaa sieltä Laosiin, Vietnamiin, Kambodzaan ja Indonesiaan. Jos siinä vaiheessa on vielä aikaa ja rahaa jäljellä, niin käyn Filippiineillä ja Malesiassa. Suurelta osin siis tulen näkemään Etelä- ja Kaakkois-Aasiaa, ainakin jollain tasolla.

Miksi lähden reissulle yksin ihmetyttää varmasti monia. Kun kyseessä on jopa 4kk:n irtiotto arjesta, ei monellakaan läheiselläni olisi mahdollisuutta lähteä mukaan vaikka ehkä halua olisikin. Lisäksi saan nyt itsekkäästi mennä ja tulla miten lystään. Travellers ei ikinä kuitenkaan ole yksin. Tapaan hostelleissa aina muita matkailijoita ja couchsurfing (eli sohvasurffaus)-järjestön avulla pääsen luotettavasti tutustumaan myös paikallisiin, mikä kiinnostaa minua suuresti.

Toinen askarruttava kysymys on varmasti se, millä rahalla pystyn tekemään tämän matkan. Vastaus on opintolainalla. En ole sitä opintojen aikana tarvinnut, joten nyt sijoitan itsekkäästi itseeni, ikään kuin valmistujaislahjanani.

Ajankohta reissulleni ajoittui juuri tälle keväälle, koska sain opinnäytetyön valmiiksi, eikä minulla ole muita koulutehtäviä jäljellä. Minun pitäisi siis saada tradenomin paperit tammikuun lopulla. Toivotaan parasta! Lisäksi prisman duunissa en ole täysipäiväisesti, joten sieltä oli suhteellisen helppo anoa vapaata. Noin 4 kk olen päättänyt olla siksi, että ehtisin käydä hiukan useammassa kohteessa, kun Aasiaan asti lähden. Lisäksi toukokuussa on melkeinpä jo pakko palata Suomeen, kun alkavat erinäiset velvollisuudet painaa päälle. On käytettävä lahjaksi saamani lentovoucherit, järkkäiltävä polttareita ;) ja tultava katsomaan siskolle syntyvää pienokaista ♡ ja onhan sitä pakko nähdä perhe ja ystävät pitkästä aikaa!

Reissulle haluan nyt siis lähteä ennen kaikkea Rauhoittumaan, kun Suomessa arkeni on jatkuvaa kiirettä, joka johtuu ainaisesta suorittamisesta. Menen miettimään tulevaisuuttani (mitä haluan nyt valmistumisen jälkeen tehdä, missä työskennellä ja mitä, mitä mahdollisesti opiskella ja missä asua), treenaamaan englannin kielen taitoja, tutustumaan uusiin kulttuureihin ja koluamaan Aasiaa, jonne en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt.
Tämä ensimmäinen postaus on tarkoituksella pitkä ja yksityiskohtainen, jotta ymmärrätte reissuni  taustoja. Pyrin tekemään postauksia noin kerran viikossa, katsotaan miten käy. Riippuu ihan nettiyhteyksistä, aikatauluistani ja muusta, joten en aio tästä ottaa paineita.

Enköhän minä maalaisjärjellä ja terveellä Itsesuojeluvaistolla tule pärjäämään, kommelluksia sattuu matkan varrella varmasti, mutta kaikesta selvitään tavalla tai toisella. Joten koittakaa siellä kotisuomessa olla ihan rauhakseen ja pelkäämättä liikaa puolestani (tarkoitettu erityisesti kotiväelle), please.

Uskomatonta, ettei minua edes jännitä pahemmin. Pakkaillessa jännitti hieman, mutta mitä lähemmäksi lentokenttää pääsimme, sen vähemmän jännitti – olen kai jo riittävän vanha tekijä reissaillessa, haha.

Kivaa kevättä kaikille!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti